Bingon säännöt

Bingo on onnenpeli, jossa jokaisella pelaajalla on yksi tai useampi bingoruudukko, joka sisältää numeroita.

Pelinhoitaja tai kone arpoo numeroita. Jos arvottu numero löytyy ruudukosta, kyseessä on osuma. Ensimmäisenä koko ruudukkonsa täyteen saanut pelaaja voittaa palkinnon.

 

Bingon historia

Bingo kehitettiin alun perin Italiassa jo 1500-luvulla. Se oli yhden tyyppinen muunnos perinteisestä lotosta.

1900-luvulla peli levisi Yhdysvaltoihin, mistä voidaan katsoa sen suursuosion alkaneen. Suomeen bingo saapui 1960-luvun lopulla.

Yhdysvalloissa keksittiin pelin nimi ”bingo”, joka juontuu sanasta ”bean” eli papu. Alkuaikoina osumat merkittiin ruudukkoihin kuivatuilla pavuilla.

 

Miten bingoa pelataan?

Bingoon osallistutaan ostamalla bingoruudukko, joka voi olla painettuna paperille tai sähköisessä muodossa. Pelaaja voi ostaa useamman ruudukon samalle kierrokselle ja siten parantaa voittomahdollisuuksiaan.

Sen jälkeen numeroita arvotaan yksi kerrallaan ja pelaaja merkitsee osumat ruudukkoonsa. Voittaja on se, joka saa ensimmäisenä täytettyä koko ruudukkonsa osumilla. Tällöin peli päättyy ja voittajalle luovutetaan palkinto.

Usein pelissä jaetaan myös muita voittoja kuin päävoitto. Pienemmän palkinnon voi saada esimerkiksi se pelaaja, joka ensimmäisenä saa yhden rivin täyteen. Voittoja voidaan jakaa myös pysty- ja vinoriveistä sekä siitä, että saa osumat kaikkiin kulmiin.

 

Bingoruudukko

Yhdessä bingoruudukossa on perinteisesti 25 numeroa, jotka on jaettu viiteen riviin siten, että yhdessä rivissä on viisi numeroa.

Keskimmäisessä ruudussa voi numeron sijaan olla tähti tai jokin muu symboli. Se tarkoittaa, että keskimmäisessä ruudussa on jokaisella pelaajalla valmiiksi yksi osuma, joten peli sujuu nopeammin.

Bingoruudukosta on olemassa myös vaihtoehto, jollaista käytetään Britanniassa. Tällaisessa englantilaistyyppisessä ruudukossa on kolme riviä, joissa jokaisessa on yhdeksän ruutua. Ruutuihin on sijoitettu 15 numeroa, ja 12 ruutua on tyhjiä.

Perinteisessä bingossa on 75 palloa, numeroituna 1:stä 75:een. Numeroiden edessä on useimmiten kirjain, esim. esim. B7 tai N42. Tämä lisää jännitystä arvontaan, sillä juontaja ilmoittaa ensin kirjaimen ja sitten numeron. Pelaaja ehtii kirjaimen kuultuaan jännittää, seuraako sitä myös hänen toivomansa numero.

Kirjaimet ja numerot liittyvät yleensä toisiinsa seuraavalla tavalla: B=1–15, I=16–30, N=31–45, G=46–60 ja O=61–75.

Englantilaistyyppisessä bingossa arvottavia numeroita on 90. Kaksi pelityyppiä erotetaankin usein kutsumalla niitä 75 pallon bingoksi ja 90 pallon bingoksi.

 

”Bingo!”-huudahdus

Bingon perinteisiin kuuluu, että pelaaja huudahtaa ääneen sanan ”bingo!” huomatessaan ruudukkonsa täyttyneen. Tämä ilmoittaa muille, että voittaja on löytynyt. Monissa bingosaleissa tavasta on sittemmin luovuttu.

”Bingo!”-huudahdus jatkaa elämäänsä arkisessa kielenkäytössä, sillä sitä käytetään vastauksena arvaukseen: ”– Tiedätkö, mikä rakennus tuo on? – Olisiko se Kiasma? – Bingo!” Tällöin sana tarkoittaa, että arvaaja osui aivan oikeaan.

Jos useampi pelaaja saa ruudukkonsa täyteen samanaikaisesti, voitto saatetaan jakaa heidän keskenään tai molemmat voivat saada täyden palkinnon. Joissakin bingoissa tasapelitilanne ratkeaa sen perusteella, kuka huutaa nopeimmin ”bingo!”.

 

Sanabingo

Bingon toimintaperiaatetta voidaan käyttää myös hauskaan muunnokseen, jossa ruudukossa on numeroiden sijaan sanoja tai lauseita. Sellaisesta on käytetty nimityksiä sanabingo, bullshit bingo ja buzzword bingo.

Ruudukkoa täytetään samalla kun seurataan esimerkiksi tv-ohjelmaa. Jos ohjelmassa sanotaan tai tapahtuu jokin ruudukon sanoista, kyseessä on osuma. Sanat ovat ohjelmassa usein esiintyviä fraaseja tai kliseitä.

Sanabingoa voidaan pelata myös juomapelinä, jolloin osuman osuessa kohdalle otetaan aina yksi hörppy. Jos saa yhden rivin tai koko ruudukon täyteen, sääntöihin voi kuulua koko pullon tyhjennys.

Esimerkkejä sanabingoista: Linnan juhlat -bingo, Euroviisut-bingo,  Antero Mertaranta -bingo