Kokemuksia bingosta

Alta löydät lukijoiden bingokokemuksia vuosien varrelta.

Onko sinullakin muistoja bingosta? Jaa tarinasi täällä!
Nostamme osan muisteloista esille tälle sivulle.

Haitarivihko ja bingopappi

Äitini oli innokas bingonpelaaja. Joka torstai-ilta pelattiin bingoa Venekosken nuorisoseuran talolla kello 19.00 alkaen. Matkaa sinne oli viisi kilometriä, ja ilmainen taksikyyti haki innokkaat bingonpelaajat kotinurkiltaan.

Äidilläni oli kerrassaan ihmeellinen onni voittaa arvonnasta lähes aina uusia pelilippuja. Pelattuun pelilippuun tuli laittaa oma nimi tai puhelinnumero, jotka sitten ennen uuden pelin alkamista laitettiin suureen pahvilaatikkoon ja onnetar nosti sieltä viisi pelilippua onnekkaille pelaajille.

Mutta äidilläni oli salaisuus. Hän oli keksinyt oivan taittelutyylin käytetylle pelivihkolle. Hän avasi pelilehdet ja taitteli ne haitarille, joten kaikki lehdet sojottivat eri suuntiin. Ei siis ihme, että arpojan käsiin osui miltei joka kerta äitini taiteltu pelivihko.

Toisinaan äiti malttoi säästää uudet peliliput seuraavalle pelikerralle, mutta useimmiten hän ahneuksissaan pelasi liput saman tien.

Joskus bongasimme bingosalista kirkkoherrankin pelaamasta, vaikka jonkun mielestä onnenpelit ovat varmasti perin juurin synnillistä toimintaa. Äitini kuoltua samainen kirkkoherra piti muistopuheen äidistäni. Puheen lopuksi hän muisteli, että äitini oli innokas bingon pelaaja ja lupasi itsekin jatkaa bingoreissuja, sillä siellä missä ihmiset kokoontuvat, siellä kirkkoherrankin on hyvä olla. Kaltaistensa joukossa.

Jari

> Lue lisää

Voittaa voi ilman kuponkiakin

Mieleen on jäänyt se joulukuinen ilta, kun olin jälleen kerran lähtenyt kinkkubingoon. Peli-illan edetessä yksi toisensa jälkeen haki voittokinkkunsa näyttämön reunalta, josta bingoa mekaanisesti pyöritettiin.

Pieni kolmivuotias tyttö katseli etupenkillä lihanhakijoita ja lähti kesken numeroiden huutamisen kohti näyttämöä. Tyttö saapui bingonpyörittäjän eteen ja sanoi: ”Anna mullekin yks liha!”.

Bingoemäntä heltyi lapsen edessä ja sanoi: ”Kinkkua en voi antaa, mutta tässä on sinulle kahvipaketti, kun olit noin reipas.”

Maarit

> Lue lisää

Jope Ruonansuu ja jäätelöt

Pelasin eka kerran bingoa äitini kanssa Kemin työväentalolla joskus noin vuonna 1971, ja se oli todella jännittävää.

Kerran minulla jäi ”yhden taakse”, että olisin voittanut matkaradion. Kovasti se harmitti ekaluokkalaista pikkumiestä, mutta siitäkin selvittiin isolla vaniljajäätelötötteröllä.

Nykyään legendaarinen bingo löytyy myös netistä, mikä on kätevää. Eipä tarvitse lähteä kotisohvalta mihinkään, jotta voi pelata mielinmäärin bingoa!

Kesälomalla otinkin mökille mukaan fläppärin (ja tietenkin sen ison jätskitötterön) ja tutustuin nettipelien ihmeelliseen maailmaan.

Koomikko Jope Ruonansuu

> Lue lisää

Mummolla syli täynnä kahvia

Sana ”bingo” palauttaa mieleeni kultaisia muistoja. Olin 10-vuotias ja vanhempieni kanssa usein viikonloppuisin lähdimme Keski-Suomessa sijaitsevalle mökillemme. Reissun kohokohta oli selvä: lauantain bingo!

Kellon lyödessä kuusi kerääntyi Hankasalmen kylä suureen halliin, jonka lavalla oli iso manuaalisesti pyöritettävä bingomylly. Myllyä käytti tilaisuuden juontaja, jolla oli yksi avustaja. Tämän lisäksi lavalla lojui vuorittain kahvia, sokeria ja jouluisin jäisiä joulukinkkuja.

Tunnelma oli erittäin vakava, kun kylän bingohullut ottivat toden teolla mittaa toisistaan. Seuraavan viikon puheaiheetkin koostuivat suurimmaksi osaksi viikonlopun bingosta – usein katkeraan sävyyn:

”Taas se Hännisen Pirjo sai eniten bingoja. Alkaa jo se terhakan kimeä bingo!-ääni tulemaan uniin”, manasi yksi. ”Jo kolmas kerta ilman bingon bingoa”, harmitteli toinen. ”Piti maanantaina ajella kirkonkylälle kahviostoksille, kun ei tuosta pelistä koskaan mitään voita”, jatkoi kolmas.

Mikäli arvottava numero osui kohdalle täyttäen täyden rivin pelattavalle lapulle, joutui huutamaan äänekkäästi taikasanan ”bingo!”, minkä jälkeen kiiruhdettiin omalta paikalta lavalle noutamaan palkinto.

Tässäkin nähtiin erittäin paljon persoonallisia suorituksia ja rutiineja: osa laahusti ujosti, hiljaisena, jopa huomaamattomasti noutamaan omansa pois tekemättä voitosta suurta numeroa.

Osalla bingon saaminen buustasi egoa, ja lavalle määrätietoisena marssittuaan oli voittajan helppo virnuilla lavalta kahvipaketit kainalossa.

Yliluonnollisia suorituksia tuli myös todistetuksi. Jos arvottu numero täytti lapun kaikki rivit, sai lavalta kantaa kahvia ja sokeria niin paljon kuin jaksoi. Kolmenkymmenen kahvipaketin kanto 80-vuotiaalta reumasta kärsivältä mummolta lavalta takaisin omalle paikallensa oli jokaviikkoinen näky.

Matti

> Lue lisää

Kinkkua vetäen kotimatkalle

Lähdimme naapurin mummon kanssa eräänä marraskuun torstai-iltana bingoon.

Kävelimme kilometrin päässä sijaitsevalle työväentalolle voitto mielessä. Oli marraskuinen ilta ja maassa lunta. Perille saavuttuamme näimme, että bingosali oli tupaten täynnä. Lähestyvän joulun kunniaksi palkintoina oli suuria kinkkuja.

Bingolippu, joka koostui viidestä pelilehdestä, alkoi minulla täyttyä neljännen pelilehden aikana hurjan nopeasti. Kolmesta rivistä puuttui enää yksi numero.

Jännitys oli sanoinkuvaamaton ja pulssini hakkasi ainakin 160:tä. Kun viimeinenkin puuttuva numero osui, huusin kurkku suorana ”bingo!”. Jännitin, olinko varmasti täyttänyt kaiken oikein, mutta tarkistuksessa kaikki täsmäsi.

Voitin 12 kiloa painavan jäisen kinkun enkä ollut varautunut millään lailla, kuinka veisin sen kotiini. Bingon päätyttyä pyysin bingon vetäjältä suuren muovipussin, johon kinkku laitettiin ja ulos päästyäni vedin sen onnesta ylpeänä perässäni pitkin lumista tietä. Samalla kuuntelin naapurin mummon valituksia huonosta bingotuurista.

Inkeri

> Lue lisää

Jaa bingomuistosi