Lähdimme naapurin mummon kanssa eräänä marraskuun torstai-iltana bingoon.
Kävelimme kilometrin päässä sijaitsevalle työväentalolle voitto mielessä. Oli marraskuinen ilta ja maassa lunta. Perille saavuttuamme näimme, että bingosali oli tupaten täynnä. Lähestyvän joulun kunniaksi palkintoina oli suuria kinkkuja.
Bingolippu, joka koostui viidestä pelilehdestä, alkoi minulla täyttyä neljännen pelilehden aikana hurjan nopeasti. Kolmesta rivistä puuttui enää yksi numero.
Jännitys oli sanoinkuvaamaton ja pulssini hakkasi ainakin 160:tä. Kun viimeinenkin puuttuva numero osui, huusin kurkku suorana ”bingo!”. Jännitin, olinko varmasti täyttänyt kaiken oikein, mutta tarkistuksessa kaikki täsmäsi.
Voitin 12 kiloa painavan jäisen kinkun enkä ollut varautunut millään lailla, kuinka veisin sen kotiini. Bingon päätyttyä pyysin bingon vetäjältä suuren muovipussin, johon kinkku laitettiin ja ulos päästyäni vedin sen onnesta ylpeänä perässäni pitkin lumista tietä. Samalla kuuntelin naapurin mummon valituksia huonosta bingotuurista.
Inkeri